torstai 9. maaliskuuta 2017

24. Elokuvastudiolla

 
Seuraavana aamuna Gracea ja Millyä ei tultu herättämään aamuteelle. Kun he vihdoin kiirehtivät ruokasaliin, olivat Mary, Ben ja Anni jo lähteneet kouluun, mutta aikuiset istuivat vielä pöydän ympärillä keskustellen edellisillan huvittelupaikasta ja berliiniläisistä klubeista ylipäätään.

-Aivan Bettyä ajatellen minä valitsin kaikista siisteimmän paikan, vakuutti Felix, joka tuntui ottaneen äidin härnäämisen sydämenasiakseen. -Sinä et ehkä olisi nauttinut cabaret-tytöistä.

-Älä kiusaa häntä, sanoi Ruth nauraen juuri kun tytöt astuivat huoneeseen. -Kyllä hän arvaa, ettemme me aina niin säädyllisesti juhli. Muistatko, Fix, kun joit shamppanjaa minun kengästäni?

-Niin, mutta se oli sitä aikaa, kun minä olin nuori ja vastuuton, Felix kiirehti muka totisena puolustautumaan. -Silloin, kun Vain rakkaus jää oli juuri tullut ensi-iltaan, ja valvoimme aamuyöhön odottaen lehtiä, ja niissä kriitikot suitsuttivat koko arvostelunsa pelkkää sinun roolisuorituksesi kiitosta, ja me lähdimme juhlimaan koko tuotantoryhmällä. Sinusta tuli tähti yhdessä yössä, gelibteh!

-Jaha, huomenta, otatteko mieluummin teetä vai suklaata, tytöt? Rose-täti keskeytti nopeasti tällaiset muistelut tyttöjen pujahtaessa tuoleilleen. -Ruth tahtoi antaa teidän nukkua.

-Kyllä me olisimme voineet nousta aiemmin, sanoi Grace vähän pahoillaan, -nyt emme ehtineet saattamaan lapsia kouluun!

-Ette te ole heidän palveluskuntaansa, Ruth naurahti ja soitti kelloa, jotta Brigitta toisi keittiöstä lisää kuumaa vettä. -Eilen meni kovin myöhään. Toivottavasti teillä oli kuitenkin hauskaa.

-Oli! huudahti Milly. -Elämäni hauskin ilta!

Milly oli saanut tanssia lähes koko illan sen jälkeen, kun oli ensimmäisen kerran päätynyt lattialle, jopa niin, ettei hän ehtinyt edes takaisin istumaan, kun kavaljeeri jo vaihtui. Grace oli huoahtanut helpotuksesta, kun muidenkin vieraiden huomio oli kiinnittynyt Millyyn, eikä kukaan enää vaatinut häneltä mitään.

-Eikö sinun jalkoihisi koske, kysyi Charlie-setä. -Tanssit tuntikausia.

-Voi ei, ei se tuntunut missään. Milly levitti tyytyväisenä marmeladia leipäviipaleelleen.

Serkku ei tuntunut lainkaan huomaavan, että hänen vanhempansa vilkaisivat toisiinsa, sitten Ruthiin ja Felixiin, taas toisiinsa ja lopulta isään ja äitiin, aivan kuin olisivat toisiltaan tai muulta seurueelta hakeneet tukea.

Lopulta Charlie-setä rykäisi.

-Mukava kuulla, ettet saanut jalkojasi kipeiksi, sillä… Ruth ja Felix ovat ystävällisesti kutsuneet meidät tänään käymään studiolla, ja siellä pitää ymmärtääkseni kävellä aika lailla.

-Oi! huudahti Grace. Hän oli jo kauan haaveillut pääsevänsä näkemään elokuvan tekemistä, mutta ei ollut uskaltanut hiiskahtaa toiveestaan ääneen. Mistä hän tiesi, vaikka Felix ei olisi tahtonut heitä studiolle törmäilemään, eikä viitsisi sitten kuitenkaan kieltää, jos hän pyytäisi. Tosin olihan Archie aikoinaan Blumenthaleilla asuessaan saanut jopa avustaa elokuvissa. -Näemmekö me, kun kuvataan?

-Minun puolestani, sanoi Ruth. -Siellä otetaan pari kohtausta, jossa minä olen mukana, eikä minua haittaa, jos katsotte, tuskin Klausiakaan.

-Ketä? kysyi äiti.

-Klaus Sommer on minulla vastanäyttelijänä. Kyllä sinä tiedät, hän esitti arkeologia Pyramidin varjoissa.

-Minä luulin, että sinä olet tässä uudessa elokuvassa, sanoi Grace hämmentyneenä Felixille. -Työhuoneessa on mainosjulisteita…

-Ne menevät uusiksi, Felix sanoi vähän lyhyesti. -Päätimme, että on parempi näin. Klaus on… Hän haki hetken sanoja. -Klaus antaa elokuvalle paremmat edellytykset.

-Felix tahtoo sanoa, että Klaus ei ärsytä ketään rodullaan, Ruth sanoi hiljaa.

Pöydän ympärillä tuli aivan hiljaista. Jostakin syystä Gracea paleli, vaikka hän joi juuri hyvää kuumaa teetä. Klaus Sommer oli Pyramidin varjoissa ollut aivan kelpo näyttelijä, mutta ei totisesti mikään Felix ─ eikä juutalainen.

-Mutta onhan siellä muutakin nähtävää kuin kuvaukset, Felix sitten sanoi hilpeästi, kuin mitään ikävää ei olisi tapahtunut, ja katsoi Charlie-setään ja Rose-tätiin. Yhtäkkiä Grace tajusi, että kaikki aikuiset katsoivat Charlie-setään ja Rose-tätiin ─ lopulta vain Rose-tätiin, sillä Charlie-setäkin näytti anovan tältä apua.

-Niin, sanoi täti hitaasti, -me olemme ajatelleet, että… ehkä sinä tahtoisit tavata sen tanssinopettajan, Mil.

Milly oli ollut juuri haukkaamassa paahtoleivästään, mutta hänen hampaansa pysähtyivät kesken liikkeen. Sitten hän hitaasti suoritti haukkauksensa loppuun, pureskeli vimmatusti, nielaisi ja toisti hiljaa:

-Tanssinopettajan?

-En minä nyt tiedä, onko siitä kenellekään mitään hyötyä, Charlie-setä sanoi nopeasti, aivan kuin torjuen kaikki sellaiset epäilyt, että hän olisi kannattanut asiaa. -Mutta kun sellainen mahdollisuus on. Tarkoitan, että ei meillä kotona ole lähellä sen alan ammattilaisia, joilta voisit saada apua ja neuvoja. Ja kun Felix kerran arvelee, että hän ehtii tavata sinut. Ja Duncan on sitä mieltä, että se olisi hyvä mahdollisuus.

Charlie-sedän puolustuspuhe hiipui muminaksi, ja isä huokasi tuskin huomattavasti, kun hänet vedettiin tällä tavalla viimeiseen vastuuseen asiasta.

-Kiitos, sanoi Milly yksinkertaisesti.

Kiitos! Grace tuijotti serkkuaan teekuppinsa yli. Kiitos! Jos hänelle olisi sanottu, että hän saisi tavata jonkun ammattitaiteilijan, joka katsoisi hänen töitään ja kertoisi, oliko hänestä yhtään mihinkään, hän olisi taatusti sanonut paljon muutakin kuin kiitos! Milly oli käsittämätön. Johtuiko se serkun belgialaisuudesta? Ei hän ollut huomannut, että kaikki siellä olisivat olleet noin tyyniä ja rauhallisia!

Felix ja Ruth lähtivät studiolle kohta aamuteen jälkeen, koska Felixillä oli paperitöitä ja Ruthilla valmisteluja ennen iltapäivän kuvauksia. He muut kävivät aamupäivällä kaupungilla, palasivat kotiin syömään lasten kanssa ja näiden lähdettyä kouluun menivät alas kadulle odottamaan suurta yhtiön autoa, joka tuli hakemaan heti studiolle. Kuljettajalla oli heille kulkuluvat, jotka oikeuttivat vapaaseen oleskeluun studiolla, sillä sitä ympäröi korkea aita ja sisäänkäyntejä vartioitiin.

-Elokuvanteossa kaikki ideat ovat sotasalaisuuksiakin arvokkaampia, Felix oli sanonut.

Niinpä studio olikin ulkoapäin kuin mikäkin linnoitus. Korkea kivimuuri ympäröi koko sen aluetta, ja sisään pääsi vain kahdesta portista, pää- ja huoltoportista. Pääportin yläpuolella oli omituinen merkki, jota Grace ei ehkä olisi tunnistanut B-kirjaimeksi, ellei hän olisi nähnyt sitä lukemattomien Blumenthal-yhtiön elokuvien teksteissä. Äiti selitti, että se oli fraktuuraa, vanhaa kirjasintyyppiä, jota joissakin saksalaisissa julkaisuissa vieläkin käytettiin.

Kun heidän kulkulupansa oli tarkastettu ja he olivat päässeet pääportista sisään, Felix tuli heitä vastaan, sillä vartija oli soittanut hänelle valvontakopistaan.

-Minulla ei valitettavasti olekaan aikaa kanssanne kiertää, vaikka niin luulin, hän sanoi. Gracen mielestä hän näytti jollakin tavalla kireältä ja uupuneelta, vaikka koetti hymyillä. -Vien teidät Angelan luo, ja Ruth hakee teidät sieltä.

He seurasivat Felixiä sisään valtavaan rakennukseen, jonka mutkaiset käytävät ja näköjään aivan järjettömästi ylös ja alas kulkevat rappuset saivat Gracen ajattelemaan Ihmemaata. Vihdoin Felix pysähtyi erään oven luo, koputti ja avasi vastausta odottamatta.

-Fräulein Angela, hän sanoi, -ich habe Ihr von diesem Mädchen erzählt.

-Hmh, vastasi Angela-neiti.

Grace ymmärsi, mitä Felix oli tarkoittanut kuvatessaan tanssinopettajaa ”vanhaksi kuin taivas”. Tämä oli keskimittainen ja äärimmäisen solakka, suorastaan laiha. Harmaat hiukset oli koottu tiukkaan nutturaan takaraivolle, ja kasvot olivat yhtä uurteiset kuin jos hän olisi tanssinut balettia jo Krimin sodan aikana. Hän oli pukeutunut pehmeisiin tossuihin, tiukkoihin housuihin ja väljään paitaan ja poltti ketjussa savukkeita pitkässä, norsunluisessa holkissa.

Felix jatkoi selitystään lannistumatta, vaikka Angela-neiti taisi olla Euroopan ainoa nainen, joka ei ollut altis hänen lumovoimalleen. Kun Felix vihdoin lopetti aivan hengästyneenä, Angela-neiti sanoi vain uudestaan ”hmh” ja sytytti uuden savukkeen.

Eikö Millyä pelottanut? Grace tajusi vaistomaisesti ottaneensa äitiä kädestä. Angela-neiti vaikutti epäystävälliseltä ja välinpitämättömältä, ja tämä huone, jossa oli kiiltävä parkettilattia, ja jonka seinät oli päällystetty peileillä katosta lattiaan asti, oli kuin suoraan jostakin absurdista maalauksesta.

Ilmeisesti Felixin arvovalta koko laitoksen omistajana lopulta voitti Angela-neidin vastahakoisuuden. Neiti sipsutti siroin askelin suuren gramofonin luo ja veivasi sen käyntiin. Hän ei sanonut mitään, ei edes sitä, millaista musiikkia aikoi soittaa, tai mitä tahtoi Millyn tekevän.

Milly seisoi paikallaan. Hän oli nykäissyt päänsä pystympään, ja hänen silmänsä olivat päättäväiset. Kun gramofonineula alkoi ratista levyn pinnassa ennustaen alkavaa musiikkia, serkku riisui hattunsa ja päällystakkinsa ja antoi ne Rose-tädille.

Felix astui lähemmäksi ja ojensi kätensä Millylle. Grace huokasi helpotuksesta. Ainakaan serkkua ei ensimmäiseksi laitettaisi tanssimaan yksin! Musiikki oli tavallista foxtrotia, sellaista, mitä hänkin osasi. Mutta Gracen oli myönnettävä, ettei hänen tanssimisestaan ja Millyn tanssimisesta voinut oikein puhua samana päivänä.

Hän näki, että Felix sanoi kesken tanssin Millylle jotakin, ja tämä nyökkäsi. Kyse oli ilmeisesti neidin tapoihin liittyvästä varoituksesta, sillä samassa Angela-neiti riuhtaisi levyn soittimesta ja paiskasi tilalle uuden, vaikka he aivan kuulivat, miten neula raapi savikiekkoa ─ Grace näki isän sulkevan silmänsä kauhuissaan, sillä tämä varoitti heitä aina kohtelemaan kalliita äänilevyjä varovasti.

Tämä musiikki oli erilaista, melkein kuin tangoa, mutta vielä rajumpaa. Felix vaihtoi askelkuviota, ja Milly seurasi häntä yhtä luontevasti kuin edellisenä aamuna salissa.

-Ajatelkaa, ellei hän olisi päässyt tänne! kuiskasi joku äidin korvaan Gracen takaa. Se oli Ruth, joka oli pujahtanut huomaamatta ovesta.

Samassa Felix teki samoin kuin edellisenä aamuna: irrotti otteensa ja harppasi taaksepäin, ja Milly jäi tanssimaan yksin. Grace ajatteli, että olisi kuollut, jos hänelle olisi käynyt niin Angela-neidin kylmien silmien edessä! Mutta serkku ei tuntunut edes huomaavan, että häntä tuijotettiin.

Kun levy päättyi ja Milly taas vajosi niiaukseen, Angela-neiti nosti neulan paikalleen.

-Hmh, hän sanoi. -Nicht schlecht.

Grace oli aivan pöyristynyt. Miten tuo kauhea vanha nainen kehtasi sanoa ”ei huonosti” Millyn ihmeellisestä tanssista! Hän henkäisi syvään ja kuuli samassa taas Ruthin kuiskauksen:

-Angela on ihastunut! Tuo on paras kehu, minkä häneltä voi saada. Jos hänen mielestään Milly olisi vain tavallisen lahjakas, hän ei vaivautuisi puhumaan meille enää mitään. Ja jos hänen mielestään Felix olisi tuhlannut hänen aikaansa tuomalla Millyn tänne, hän olisi jo heittänyt meidät ulos.

Grace ei käsittänyt, miten Felix saattoi keskustella tai tulla ainakaan mihinkään johtopäätökseen Angela-neidin kanssa, kun tämän lauseet olivat edelleen korkeintaan parin sanan mittaisia. Mutta lopputuloksena oli se, että Angela-neiti halusi pitää Millyn luonaan pari tuntia.

-Me jäämme tänne katsomaan, ilmoitti Rose-täti välittömästi ja tarttui Charlie-sedän käsipuoleen.

-Angela-neiti ei pidä siitä, Ruth sanoi varoittaen.

-Olkoon pitämättä! Me emme jätä tyttöä tänne yksin.

Felix ja Ruth katsoivat toisiinsa.

-Älkää ainakaan puuttuko mihinkään, mitä Angela tekee tai sanoo, Felix varoitti. -Hän on sangen temperamentikas, enkä minä joutaisi tänään puhua häntä perumaan irtisanoutumisilmoituksensa, kuten muutaman kerran on pitänyt. Gelibteh, hoidatko tänne pari tuolia ja pyydät, että joku käy välillä katsomassa, että kaikki on hyvin. Minun on pakko nyt mennä.

Rose-täti tuhahti, eikä Grace ollut aivan varma, osoittiko tämä mielenilmauksensa Angela-neidille vai tuoleille. Milly rypisti vähän kulmiaan, ilmeisesti hän kaikkein viimeiseksi olisi halunnut vanhempiensa jäävän paikalle, mutta oli viisaasti vaiti.

Felix katosi, ja Ruthkin katosi hetkeksi palaten kohta sen tiedon kanssa, että tuoleja tulisi. Sitten hän johdatti äidin ja isän ja Gracen käytävään. Se oli kirkkaasti valaistu, ja seinille oli ripustettu kymmenittäin kehystettyjä elokuvien mainosjulisteita.

-Mennään, hän sanoi. -Minä pysyn pois tuosta huoneesta niin paljon kuin voin. Kaikki kunnia sinun tanssinopetuksellesi, Duncan, mutta kun minä tanssin ensimmäisen kerran Angelan nähden, hän oli sen jälkeen hiljainen kuin hauta ─ ja Felixin mukaan hän sentään yritti silloin olla kohtelias… Paikkoja voin sen sijaan teille esitellä.

Nyt vasta hän ensimmäisen kerran kääntyi heitä kohti, ja he kaikki hätkähtivät.

-Varjelkoon, miltä sinä näytät! äiti puuskahti.

Ruth nauroi.

-Niin, eikö se ole kammottava, kun sitä katsoo läheltä? Ja maskeja on sentään voitu paljon keventää, kun kamerat ja valot ovat kehittyneet.

Grace tirskahti. Ruth näytti todella pelottavalta, kun hänen ihonsa oli puuteroitu kauttaaltaan, silmät rajattu, ripset ja kulmat maalattu luonnottoman tummiksi ja huulet punattu verenpunaisiksi.

-Ilmeisesti nyt ei kuvata värifilmiä, isä sanoi hymyillen.

-Ei tällä kerralla. Ruthkin hymyili. -Niistä on hyviä kokemuksia, ja Felix olisi halunnut siirtyä värifilmiin vähitellen kokonaan, mutta tämä viheliäinen lama on vain jatkunut ja jatkunut. On parempi tehdä toistaiseksi vähän huokeammalla, jotta lippujen hinnat eivät nouse liiaksi. Tahtoisin kyllä vielä päästä värifilmiin, ennen kuin sankaritarroolini ovat ohi.

-Miksi ne olisivat ohi? äiti kysyi.

-Betty, älä ole naurettava, Ruth sanoi ja pujotti kätensä äidin käsipuoleen. -Minä täytän pian kolmekymmentäseitsemän ja olen neljän lapsen äiti. Jo pari vuotta on käytetty filtteriä minun lähikuvissani, ja tekniikan pojat ovat alkaneet valittaa, ettei se enää riitä.

-Mikä on filtteri? Grace kysyi kauhistuneena. Hän ei osannut ajatella aikaa, jolloin ei näkisi Ruthia valkokankaalla.

-Sillä huijataan, Ruth virnisti. -Saadaan yleisö kuvittelemaan, että olen korkeintaan kahdenkymmenenviiden. Mutta ei sekään ihmeisiin pysty. Minun aikani on kohta siirtyä esittämään sankarittaren äitiä, ja sanottakoon, että se voi olla hauskaakin.

-Sinä näyttelet kuitenkin? Grace huoahti helpottuneena.

-Tietysti näyttelen, niin kauan kuin mahdollista! Tulkaa, mennään katsomaan varastoja. Täällä on paljon kaikkea jännittävää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti